Gluteeniton lakritsi by Johan Bülow

Kävin minilomalla Lahdessa tapaamassa opiskelukavereita.

Ennen lauantaishoppailut tyttöjen kanssa käsittivät kierroksen vaateketjuliikkeissä, mutta nykyään ostoskierros tehdään kirppareilla. Ja voi millaisen saaliin me kaikki nappasimme. Ystäväni kiteytti asian hyvin: Kirppareilla käynnistä seuraa aina hyvä mieli :)

Ennen kirpparikierrostamme käväisimme Millan Putiikissa, josta löytyi mustaa kultaa: Gluteenitonta lakritsia hienossa purkissa! Purkin sisälmys on ihan kohta tyhjä, mutta purkki pääsee johonkin muuhun käyttöön, esim. klemmareiden säilytyspaikaksi työpöydälle.

Johan Bülowin sarjassa on erimakuisia gluteenittomia lakritseja hienoissa rasioissa. Hinta vaan hirvitti hieman, 7 euroa kipale eli ihan heti en viitsinyt koko sarjaa ostaa.

Kynttilälautanen

Fidasta löytyi pieni ruusulautanen. Ruusuastiastoja ovat kirpparit pullollaan, mutta ennen en ole mustavalkokukalliseen lautaseen törmännyt.

Kynttilälautaseksi se on mainio, vaikkakin hakee vielä paikkaansa kodin universumissa.

Ruusukuvio alkaa näemmä hiipiä kodin sisustukseen salakavalasti. Ensin sohvatyyny, nyt kynttilälautanen, mitä seuraavaksi :)

Paperinarutabletit parvekkeella

Meillä syödään usein arkenakin illallinen parvekkeella pitkälle syksyyn saakka. Syksyiset lämpimät ja aurinkoiset viikonloput ovakin siitä ihania, että parvekkeen avulla kesä tuntuu jatkuvan.

Virkkasin joitakin vuosia sitten ruskeat paperinarutabletit parvekeelle. Ne ovat sekä kevyet että ilmavat ja helppo säilyttää ikkunapokan poikkipuussa parvekepöydän päässä. Alunperin tabletit olivat tosi paljon ruskeammat, mutta ne ovat ajan kuluessa haalistuneet auringonvalossa.

Paperinarutabletit on tosi helppo tehdä. Virkkasin 50 kiinteää silmukkaa ja lisäsin kerroksia kunnes tekele oli suorakaiteen muotoinen. Sen jälkeen kastelin sen ja venytin muotoonsa. Sitten se sai kuivua auringossa pari päivää.

Aloittelin uuden paperinaruprojektin syksyn himovärilläni, saa nähdä mitä siitä tulee.

Ikkunapokassa leijuva perhonen on Kallion katukirppikseltä. Siinä on kovin uskonnollinen viesti, josta en niin välitä, mutta perhosen figuuri näyttää kauniilta.

Kukkia ja kuohuvaa

Viikonlopun ohjelma oli yksinkertainen, mutta haastava. Piti vaan olla ja elää hetkessä.

Parvekkeella löhöily naistenlehtiä lukien aloitti rentoutumisen. Sitten pyöräilin kauneushoitolaan ja sain shokkihoitoa yhdistelmästä ylämäki ja vastatuuli.

Vietnamilainen nuorimies teki loistavan mani- ja pedikyyrin. Kun suljin silmäni luulin olevani Aasiassa lomalla.

Hyvä päivä piti skoolata  lasillisella. Kiva kaveri toi myös perjantaipuskani vierelle toisen kukkapuketin. Esteetikko tykkää.

Asetelma

Sen lisäksi, että sisko on kätevä käsistään, löytyy hänen kodistaan vaikka millaisia hienoja yksityiskohtia. Tässä esillä asetelma lipaston päällä sekä portaikon kaunis peili.

Keltaisen puutalon veranta

Siskon keltaisessa puutalossa on pieni ihanasti sisustettu veranta. Tässä siitä sneak peek.

Lilaksi maalatut rottinkikalusteet ovat niin hienot, että kuvat eivät tee niille oikeutta.  Valkopallolliset valoverhot sopivat muuten tosi hyvin pastellirottingin hempeään henkeen.

Lahjoitin siskolle verannan ikkunoissa näkyvät puutarhavalot. Ne olivat menneet sotkuun eikä kärsivällisyyteni riittänyt niiden selvittämiseen. Hyvään kotiin pääsivät, sillä yhtä sopivaa paikkaa niille ei olisi meiltä löytynyt.

Voi kun itselläkin olisi kanttia maalata pastelliväreillä rottinkia, sellaista löytyisi esimerkiksi mökin terassilta.

Parvekkeen syysilme

Meidän kaupunkikodin parveke on koko asunnon levyinen, patio oikeastaan. Se toimii kuusi kuukautta vuodesta yhtenä lisähuoneena, jossa syödään, loikoillaan, luetaan, kuivatetaan pyykit ja tehdään töitä.

Lekotteluosasto koostuu futonista sekä kevyistä Ikko-futontuoleista, jotka ovat edullinen löytö Torista. Ruokailuun on parvekkeen toisessa päässä pöytä ja tuolit.

Parvekkeen kesäsisustus on värikäs kesäkukkien ja riemunkirjavien tyynypäällisten myötä. Löhöilyosastoa en uudista tänä vuonna syysväreihin, mutta ruokapöydän ympärillä tein pientä tuunausta.

Sain äidiltä ruskean pehmoisen huovan ja ostin kukkakaupasta kanervia pöydän kaunistukseksi. Kirppikseltä yritän ehkä vielä metsästää syksyisemmän värisiä ruukkua. Kanervat näyttävät tosi kauniilta kyllä vaaleissakin ruukuissa. Jännä juttu, mutta en tykännyt niistä lapsuudenkodissani yhtään. Kanervat olivat mielestäni karun ja koruttoman näköisiä ja muistuttivat lähinnä siitä, että kaikki vihreä katoaa. Nyt olen täysin eri mieltä. Niissä on kaunis väri, joka vaihtelee sen mukaan mistä suunnasta valo tulee.

Hei joka pelasti päivän

Intensiivisen työpäivän jälkeen oli pakko painua lenkille. Tässä tapauksessa kävelemään ja rauhoittumaan luonnon helmaan.

Tunnin metsässä samoamisen jälkeen olin edelleen työkierroksilla, vähän vaan väsyneempänä. Kunnes tapahtui jotain yllättävää.

Pitkospuilla tuli vastaan kaksi kaunista naista, jotka täysin odottamatta tervehtivät minua, reippaasti ja kovaan ääneen: Heiiii!

Kerrankin en jäänyt hämäläiseen tapaan tuijottamaan monttu auki, vaan ällistyksestä huolimatta pystyin nopeasti huikkasemaan heiiit takaisin.

Voi että miten hyvälle mielelle tulin. Ihmetykseni tuntemattomien ystävällisyydestä oli niin suuri, että työhuolet unohtuivat samantien ja loppumatkan köpöttelin hymyssäsuin. Pienillä jutuilla on vaikutusta.

Kerrottakoot vielä, että pitkospuilla tuli useampi ihminen vastaan otsa kurtussa. Toivottavasti daamit osuivat myös heidän tielleen.

Lenkkipolun varrelle osui myös upea, lähes satumainen maisema. Samassa kohdassa olen joskus nähnyt 16 joutsenta.

Valoa kohti :)

Mariskool!

Syyssisustaminen jatkuu.

Kaapista löytyi nämä äidin lahjoittamat Mariskoolit, joiden väristä en ole ennen niin piitannut. Olen mieltänyt Mariskoolit ennen lähinnä tarjoiluastioiksi, mutta ne näyttävät tosi hyvältä myös tuikkuastioina, syksyisellä pöytäliinalla.

Kynttilöillä saa kyllä arkeen ihanaa tunnelmaa. Mieli lepää lempeässä kynttilänvalossa :)

Syksyiset sohvatyynyt

Pitkän musta-valko-beige-harmaa -kauden jälkeen värit ovat alkaneet houkuttaa. Lieneeköhän syy myös siinä etten ole kipeänä jaksanut selata Pinterestiä ;)

Jostain luin, en muista mistä, että tummansininen tekee tuloaan sisustukseen.  Se on kieltämättä alkanut miellyttää silmää. Sen lisäksi olen kovin viehättynyt viininpunaisesta ja violetista. Näin ainakin syksyllä, keväällä voi sitten mieli muuttua.

Tilasin sohvalle uudet tyynyt. Henkkamaukan sinisävyinen on ihana...Sen vastapainoksi tilasin mustan rockimman tyynyn Ellokselta, vähän niin kuin miestä ajatellen - ettei mene liian hempeäksi. Tosin mies luki tyynystä ensimmäisenä sanat "body", "love" ja "relax" että se siitä rockista. Kyllä siinä lukee myös "punk"! Tosin tänään se huuteli pötkötellessään onnellisena sohvalla, että "onpas hienoja tyynyjä täällä". Hyvä niin :)

Vuosia sitten opiskelijaboxini oli kyllästetty seeprakuosilla, enkä pystynyt vilkaisemaankaan siihen päin vuosiin. Nyt se tuntuu taas hyvältä, pienenä annoksena, kuten tyynynä.

Ihana torkkupeitto on Pentikiltä. Siinä on hauska pinta ja kivat hapsut, väristä puhumattakaan.

Lempikukka

Neilikka on ruusun ja pionin ohella lempikukkani, sillä se kestää kauniina maljakossa reilusti yli viikon siinä missä moni muu kukka nuupahtaa jo viikossa.

Nuupahduksesta puheen ollen...en vaan tajua miten monta viikkoa flunssa voi kestää. Siitä toipuessa meni elokuu, ja humps nyt ollaan syyskuussa. Elokuussa piti mennä leffaan, nähdä kavereita, siivota ja sisustaa parveke syyskuosiin. Sen sijaan niistin kolme Nessu-pakettia tyhjiin, kyllästin itseni teellä ja Carmoliksella ja pohdin syntyjä syviä aina elämän tarkoituksesta alkaen sekä ikävöin kavereita, joita ei nykyään liian usein näe. Ai niin ja elokuussa piti käydä mökillä maalailemassa terassia eli sinnekin kaipailin.

Vaikka itsesäälissä rypeminen onkin mahtavaa, on onni, että joku järkevä totesi eilen "mutta kaikkihan on tosi hyvin". Hölmistyneenä totesin vaan, että niin joo. Mitä ihmettä tässä valitella kun neilikatkin ovat niin kauniita :)

Uusia makuja

Flunssakierre senkun jatkuu...ja ruoka-aiheet samoin.

Ostin kaupasta vaniljan makuista soijamaitoa. Kokeilin sitä osaksi mustikka-banaanismoothieta sekä kotitekoista vaniljalattea. Voi ristus miten hyvää tuli. Smoothieen sekoitin banaanin, kipollisen mustikoita, turkkilaista jogurttia sekä vaniljasoijamaitoa. Kahviin lorautin soijamaitoa perinteisen sijaan. Todella hyvää. Täytyy tarjota myös vieraille.

Kipeänä ilahduttaa muutkin pienet asiat, kuten se, että smoothie on samaa sävyä uuden syyspöytäliinan kanssa :)

Bataattiranskalaisia ja lohta wasabikastikkeella

 Toipilaana kaipaa ruokaan makua ja koko sairasloman ajan haaveilin sushista, jota normiarkena syön paljonkin. Niinpä päädyttiin kokkailemaan bataattiranskalaisia ja pannulla paistettua lohta wasabikastikkeella.

Näin ne tehdään:
1. Kuori bataatti ja pilko pellille "ranskalaisiksi". Pyöritä oliiviöljyssä ja suolassa. Lisää chiliä tai mustapippuria. Paista uunissa 250 asteessa 15 minuuttia.
2. Leikkaa lohifilee suikaleiksi ja paista ne pannulla voissa rapeaksi.
3. Wasabikastikkeen lohelle saat, kun sekoitat puoli tuubia wasabia desiin rypsiöljyä ja maustat lorauksella sitruunamehua ja teelusikallisella suolaa.

Wasabikastike näyttää ihan limalta lohen päällä, mutta aidosti se kruunaa koko homman. Tällä kertaa heiteltiin joukkoon risottokesteistä jäänyttä rosmariinia ja wau miten hyvin se sopi sekä bataatin että lohen kanssa.