Tunnin metsässä samoamisen jälkeen olin edelleen työkierroksilla, vähän vaan väsyneempänä. Kunnes tapahtui jotain yllättävää.
Pitkospuilla tuli vastaan kaksi kaunista naista, jotka täysin odottamatta tervehtivät minua, reippaasti ja kovaan ääneen: Heiiii!
Kerrankin en jäänyt hämäläiseen tapaan tuijottamaan monttu auki, vaan ällistyksestä huolimatta pystyin nopeasti huikkasemaan heiiit takaisin.
Voi että miten hyvälle mielelle tulin. Ihmetykseni tuntemattomien ystävällisyydestä oli niin suuri, että työhuolet unohtuivat samantien ja loppumatkan köpöttelin hymyssäsuin. Pienillä jutuilla on vaikutusta.
Kerrottakoot vielä, että pitkospuilla tuli useampi ihminen vastaan otsa kurtussa. Toivottavasti daamit osuivat myös heidän tielleen.
Lenkkipolun varrelle osui myös upea, lähes satumainen maisema. Samassa kohdassa olen joskus nähnyt 16 joutsenta.
Valoa kohti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti