Nuupahduksesta puheen ollen...en vaan tajua miten monta viikkoa flunssa voi kestää. Siitä toipuessa meni elokuu, ja humps nyt ollaan syyskuussa. Elokuussa piti mennä leffaan, nähdä kavereita, siivota ja sisustaa parveke syyskuosiin. Sen sijaan niistin kolme Nessu-pakettia tyhjiin, kyllästin itseni teellä ja Carmoliksella ja pohdin syntyjä syviä aina elämän tarkoituksesta alkaen sekä ikävöin kavereita, joita ei nykyään liian usein näe. Ai niin ja elokuussa piti käydä mökillä maalailemassa terassia eli sinnekin kaipailin.
Vaikka itsesäälissä rypeminen onkin mahtavaa, on onni, että joku järkevä totesi eilen "mutta kaikkihan on tosi hyvin". Hölmistyneenä totesin vaan, että niin joo. Mitä ihmettä tässä valitella kun neilikatkin ovat niin kauniita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti